23 tammikuuta, 2017

Antti Tuuri: Suuri asejuna Pietarista

Paperissa oli sellainen nimi, etteivät varikolla ruvenneet vastaan väittämään, ja siinä oli sellaiset leimat, että uskoivat sen miehen nimensä kirjoittaneen, jolle nimi kuului: Vladimir Iljitš Lenin. Mutta auttamaan eivät meitä varikolla ruvenneet. Käskivät ottaa mitä meille kuului ja hoitaa itse tavaramme Suomen asemalle.
Suuri asejuna Pietarista (2006)
Antti Tuuri
Kustannus HD 2006
Kovakantinen, 203 sivua


Kirjastosta
GR: 3/5
★★★


Tämä tuli lainattua kirjastosta ja luettuakin puolittain vahingossa. Aihe vain alkoi kiinnostaa sen verran paljon, että kirja ohitti muut mielenkiintoiset lukujonossa. Toisaalta myös lyhyet kappaleet ja suhteellisen iso fontti antoivat odottaa nopeasti luettavaa kirjaa, mitä se kyllä olikin. (Ne ohitetut ovatkin sitten pitempiä...) Tämä oli myös ensimmäinen lukemani Antti Tuurin kirja. Tyyliltään se on oikeastaan dokumenttiromaani, erityistä juonta ei ole.

Kirjan otsikko kertookin jo aiheen, joka myös perustuu tositapahtumiin. Tammikuun lopulla 1918 Pietarista lähti suuri asejuna Suomeen Viipurin, ja muutaman muun aseman, kautta Helsinkiin ja Tampereelle. Junaan oli lastattu (kirjan mukaan) 15 000 kivääriä, niihin kaksi miljoonaa patruunaa, kolmisenkymmentä "kuularuiskua" patruunoineen sekä kymmenen tykkiä, joihin oli ammuksia kuusi junanvaunullista, joiden lisäksi tuli vielä kaksi panssariautoa, jotka kuulemma näyttivät siltä, etteivät kuuluisi kenellekään. Aivan kaikkia Lenin ei ollut suomalaisille punakaarteille luvannut, mutta varastonhoitajaa ei ilmeisesti kiinnostanut asia tarpeeksi tarkistaakseen määriä. Tämä myös jatkui läpi kirjan, rekkoja otettiin käyttöön niitä tarvittaessa ja luvan antoi pistooli.

17 tammikuuta, 2017

Kalervo Pulkkinen (toim.): Tom of Finland

Tom of Finland – välähdyksiä nimimerkin takaa (2016)
Kalervo Pulkkinen (toim.)
Like Kustannus Oy 2016
pokkari, 240 sivua



Kirjastosta
GR:3/5
★★★

Kirja oli laitettu esille kirjastossa ja sieltä se sitten tarttui mukaanikin, sillä uuden elokuvankin myötä mies "nimimerkin takana" on alkanut vähän kiinnostaa. Kirjassa oli paljon kuvia, myös ihan tavallisia valokuvia perheestä ja ystävistä, ja ne veivätkin ison osan sivumäärästä, joten kirja oli jopa turhankin nopeasti luettava. Joistain asioista olisi ollut mukava saada enemmänkin tietoa. Tosin ehkä en olisi tarttunutkaan "tavalliseen" elämäkertaan, jonka lukemisessa olisi mennyt paljon kauemmin.

16 tammikuuta, 2017

Mikko Porvali: Hyökkäyksen edellä

LAPPEEN PITÄJÄ, 30.7.1941
Iitiän kylä, Pusan talo

Neljä hoikkaa ja vaiteliasta sotilasta seisoo suuren eteläkarjalaisen puutalon pihamaalla. Talo on hiljan muutettu tiedustelukeskukseksi, ja miehet ovat Päämajan kaukopartiomiehiä, ensimmäisiä suomalaisia erikoisjoukkosotilaita. Suomen kenttäarmeija valmistautuu paraikaa hyökkäämään Karjalankannakselle – sinne mistä nämä miehet ovat vastikään palanneet.

Hyökkäyksen edellä – kaukopartio Kannaksella kesällä 1941 (2013)
Mikko Porvali
Atena Kustannus Oy 2013
300 sivua (kovakantisessa)

Kaukopartion haastattelu Yle Areenassa.

Kirjastosta e-kirjana (216 sivua)
GR: 4/5
★★★★

Tämän kirjan olin lainannut jo ainakin kerran aiemmin kirjastosta, mutta silloin en tullut sitä vielä lukeneeksi. Nyt nähdessäni sen kirjasto e-kirjavalikoimassa tarina alkoi kiinnostaa sen verran, että päätin ottaa luettavaksi. Olen lukenut Porvalilta aikaisemmin Operaatio Hokin, joka oli kovinkin jännittävä tositarina ja samaa odotin tältäkin, eikä minun tarvinnut pettyä. Arvioin tämän kuitenkin puoli tähteä "heikommaksi" kuin sen, johtuen ehkä vain siitä, että asiat olivat minulle jo osittain tuttuja. Kaukopartion haastattelua en vielä tosin ole kuunnellut, mutta sitä referoitiin kirjassa jonkin verran.

Vaikka olenkin tämän puolen asioista jonkin verran lukenut, minulla ei ollut varsinaista tietoa välirauhan aikaisen vakoilun laajuudesta. Moni kirjan partio Tolvasen kahdeksasta jäsenestä oli nimittäin käynyt useammankin kerran naapurin puolella kuka missäkin tehtävissä. Ehkä uhkarohkeimpia tapauksia on ollut 40 kilon hopealastin hakeminen, sen oli erään partiolaisen isä piilottanut joutuessaan lähtemään kotoaan. Lähes kaikilla oli myös jäänyt koti rajan taakse ja moni joutui näkemään kotinsa joko poltettuna tai toisten asuttamana.

02 tammikuuta, 2017

Mary Stewart: Saarilta tuulee

Työnantajani Cora Gresham on varakas nainen, joka seuraa herkästi mielijohteitaan. Hän kirjoittelee kertomuksia lapsille, kaikkea mahdolista pikku seikkailuista eläintarinoihin ja avaruusmatkoihin, ja hänellä on tapana käyttää eksoottisia ja aitoja taustoja, joilla hän katsoo olevan kasvatuksellista arvoa.
The Wind off the Small Isles (1968)
Mary Stewart
suom. Eero Raassina
Gummerus 1969
134 sivua


BookCrossing-kirja
GR: 2/5
★★ ½ tähteä

Helmet 2017 -haasteen kohdat: 4, 5, 15, 22, 23, 25, 34, 37
Näistä valitsen alustavasti kohdan 4. Kirja lisää hyvinvointiasi, jonka arvelisin muuten vaikeasti täytettäväksi. Tämä oli kevyt kirja ja nopeasti luettu päivässä, ja sen myötä olen molemmissa haasteissa (niin Helmet- kuin vuosikin) hyvässä vauhdissa, mikä kai lisää hyvinvointiani...

Mary Stewart oli kuulemma suosittu kirjailija aikoinaan, mutta tämä kirja on poikkeus hänen tuotannossaan. Se on ilmeisesti ainoa lyhytromaani ja nykyisin vaikeasti saatavilla ainakin englanninkielisenä. Tuskinpa suomikaan on poikkeus. Kirjan luettuani voin kyllä ymmärtää syyn, sillä vaikka se ei ole erityisen huono, mutta ei siinä oikein ole mitään mielenpainuvaakaan. Varsin kevyt välipalakirja, josta en oikein löytänyt tarinan tarkoitusta, vaan se olisi sopinut pikemminkin prologiksi.

28 joulukuuta, 2016

Neil Gaiman: Sandman Deluxe 1 – Yösävelmiä ja alkusoittoja

"Minä näytän sinulle ahdistuksen kourallisessa tomua." (T.S. Eliot)
The Sandman: Preludes & Nocturnes (1989)
Neil Gaiman
Kuvittajat: Sam Keith, Mike Dringenberg, Malcolm Jones III, Dave McKean
suom. Petri Silas
RW Kustannus 2015
251 sivua

Kirjastosta
GR: 3/5
★★★

Sisältää sarjakuvat
  1. Vanhurskaiden uni
  2. Epätäydellistä isäntäväkeä
  3. Dream a little dream of me
  4. Ei helvetissä
  5. Matkaajat
  6. 24 tuntia
  7. Ääni ja vimma
  8. Sisareni siipien havina
En ole koskaan ollut kovin innokas sarjakuvien lukija, vaikka lapsena pidin joistakin sarjoista, mutta ns. aikuisten sarjakuvaromaanit eivät ole oikeastaan koskaan kiinnostaneet. Nalle Puhista pidän kyllä edelleen. Lucifer-tv-sarjan innoittamana kuitenkin tartuin teokseen, johon hahmo pohjautuu, vaikka ei häntä tässä paljoa nähdäkään ja sekin vähä on kovin erilaista itse sarjaan verrattuna. Olin kuitenkin myös kuullut Sandmanista joskus, jotain.

27 joulukuuta, 2016

Imre Kertész: Lopetus

Kutsukaamme tarinan sankaria KESERŰksi, Katkeraksi. Meidän tarvitsee vain kuvitella ihminen ja valita sopiva nimi. Tai päinvastoin: valita nimi ja kuvitella siihen sopiva ihminen. Eikä meidän oikeastaan tarvitse kuvitellakaan, sillä tarinan sankarin nimi on todellisuudessakin KESERŰ, Katkera.
   Sama nimi oli jo hänen isällään.
   Ja isoisällään.
Felszámolás (2003)
Imre Kertész
suom. Outi Hassi
Otava 2006, Otavan kirjasto #181
123 sivua

Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½


Tämän lyhyen kirjan lukeminen vei kauan, sillä vaikka se olikin kiinnostava, se oli myös varsin hämmentävä, jopa vaikea. Siihen syventyminen vaati siis aikaa ja rauhoittumista, jotta pysyi jotenkin kärryillä. Tosin ehkä lukukokemusta voisi pikemminkin verrata sonniratsastukseen (josta juuri luin Lyhyessä kantamassa), sillä sen verran tarina heitteli lukijaa.

05 heinäkuuta, 2016

Mariela Sarkima: Make Up Bible


Make Up Bible by Mariela Sarkima
My rating: 3 of 5 stars


Jonkin verran meikkausta harrastaneena lukaisin tämän läpi ihan mielenkiinnosta. Kirja sopinee paremmin meikkauksesta vähemmän tietäville, kokeneemmille ei varmaan paljon uutta tule vastaan.

07 kesäkuuta, 2016

Minna Canth: Agnes

Hän oli minun ihanteeni koulussa. Tunnilla saatoin välistä unohtua häntä katselemaan niin, etten tiennyt mistä puhekaan oli, kun äkkiarvaamatta sain kysymyksen.
Agnes (1892)
Minna Canth
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999
88/156 sivua

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½


Yhteisniteen toinen novelli kertoo Kuopioon palaavasta Agnesista ja siitä, millaisen vaikutuksen se tekee erityisesti hänen vanhaan koulutoveriinsa, joka oli ihaillut häntä jo lapsesta asti. Tämä ei mielestäni ollut aivan niin osuva kuin Kauppa-Lopo, sillä Liisi oli ehkä kirjoitettu vähän liian dramaattiseksi, eikä kummastakaan naisesta ole annettu kovin hyvää kuvaa. Toisaalta voihan olla, että Canth on myös halunnut kritisoida tai herättää hieman naisia, jotka elävät täysin miehensä kautta. Agnes puolestaan on hyvinkin moderni ajatuksiltaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...