Klassikon määrittely on vaikeaa, vaikka monien kirjojen määrittely klassikoiksi on todella helppoa. Suomessa "kaanoniin" luettavat kirjat on melkein laskettavissa yhden käden sormilla: Seitsemän veljestä, Sinuhe, Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla. Näistäkin viimeisin on ilmestynyt vasta 1962, mikä on liian myöhäistä heille, jotka määrittelevät klassikot ennen vuotta 1960 ilmeistyneiksi. Joku naisenkin kirjoittama kirja olisi hyvä saada mukaan, ehkä Canthia.
Vuosiluvun määrääminen voi vaikuttaa tylyltä, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että tiettyä etäisyyttä kirjaan on saatava, mutta onko se sitten noin sukupolvi eli 30 vuotta vai puoli vuosisataa, eli 50, niin se on sitten vaikeampi sanoa. Määrittelijän synnyinvuosikin varmasti vaikuttaa asiaan. Itse olen pohtinut, että 1970 tai 1980 voisi olla sopiva vuosiluku, ehkä jopa 1960. Ensimmäinen kuulostaa kovin aikaiselta, mutta toisaalta, mitä klassikoita on edes ilmestynyt 1970-luvulla? Tosin suomalaisittain hyvä vuosi olisi 1970, sata vuotta Veljesten ilmestymisestä... ja mielestäni monet 1960-luvun kuuluisat ulkomaalaiset romaanit sopisivat "moderni klassikko" -nimikkeen alle. Näin ehkä määrittelenkin nämä tässä blogissa.
Entäs ulkomaat? Suuri osa klassikkokirjallisuudesta on englanniksi kirjoitettua, ensin brittiläisten ja myöhemmin myös amerikkalaisten kirjailijoiden teoksia. Venäjä ja Ranska ovat myös hyvin edustettuina, Saksa ja Espanja heidän takanaan. Entäs Italia, kai sieltäkin jotain löytyisi, puhumattakaan arabialaisesta maailmasta tai Aasian isoista maista. Latinalainen Amerikka lienee jo aivan toivoton tapaus, jos pitäisi valita pari edustavaa romaania, afrikkalaisia kirjailijoita taas ei montaa ole tullut vastaan, jos ei lasketa valkoisia eteläafrikkalaisia tai arabeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina