Työnantajani Cora Gresham on varakas nainen, joka seuraa herkästi mielijohteitaan. Hän kirjoittelee kertomuksia lapsille, kaikkea mahdolista pikku seikkailuista eläintarinoihin ja avaruusmatkoihin, ja hänellä on tapana käyttää eksoottisia ja aitoja taustoja, joilla hän katsoo olevan kasvatuksellista arvoa.
Mary Stewart
suom. Eero Raassina
Gummerus 1969
134 sivua
BookCrossing-kirja
GR: 2/5
★★ ½ tähteä
Helmet 2017 -haasteen kohdat: 4, 5, 15, 22, 23, 25, 34, 37
Näistä valitsen alustavasti kohdan 4. Kirja lisää hyvinvointiasi, jonka arvelisin muuten vaikeasti täytettäväksi. Tämä oli kevyt kirja ja nopeasti luettu päivässä, ja sen myötä olen molemmissa haasteissa (niin Helmet- kuin vuosikin) hyvässä vauhdissa, mikä kai lisää hyvinvointiani...
Mary Stewart oli kuulemma suosittu kirjailija aikoinaan, mutta tämä kirja on poikkeus hänen tuotannossaan. Se on ilmeisesti ainoa lyhytromaani ja nykyisin vaikeasti saatavilla ainakin englanninkielisenä. Tuskinpa suomikaan on poikkeus. Kirjan luettuani voin kyllä ymmärtää syyn, sillä vaikka se ei ole erityisen huono, mutta ei siinä oikein ole mitään mielenpainuvaakaan. Varsin kevyt välipalakirja, josta en oikein löytänyt tarinan tarkoitusta, vaan se olisi sopinut pikemminkin prologiksi.
Hahmot jäivät varsin yksipuolisiksi luonnostelmiksi, eivätkä muodostuneet kovin kiinnostaviksi, joten kirjan jännittävin kohtakaan ei ollut kovin jännä. Siitä tuli jopa mieleen lapsena luetut seikkailutarinat, joissa lapset joutuvat jotenkin pulaan, mutta pelastus tulee kuitenkin viime hetkellä. Romanssikin tuntui varsin päälleliimatulta ja arvattavalta "instalovelta".
Huvittavinta kirjassa ehkä oli kuitenkin se, miten päähenkilö ei haluaisi missään nimessä Lanzarotelle ja Fuertaventurakin on vain "kuollut saari". En ole käynyt Kanarialla, mutta olen ymmärtänyt niiden olevan nykyisin suosittuja lomapaikkoja. Ilmeisesti kirjan ilmestymisen aikaan Lanzarotestakin oli vasta tulossa turistikohde. Kirjassa sen tuliperäisyydellä ja tulivuorenpurkausten jäljillä olikin iso rooli, en tosin aina pysynyt luonnon kuvailussa mukana.
Kaiken kaikkiaan ihan mukiinmenevä kirja, jota varten minun oli kylläkin keksittävä uusi tagi, "viihdekirjallisuus", sillä ei tämä oikein romanssi tai mysteerikään ole, eikä myöskään "nykykirjallisuutta", mitä se sitten onkaan. Mutta viihdyttihän se siis hetken aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina