19 maaliskuuta, 2016

Minna Canth: Kauppa-Lopo

Kauppa-Lopo oli pantu kiinni juopumuksesta ja pyhäpäivän rikkomisesta. Jo tämä oli neljäs kerta kuin hän vankeudessa istui. Kolmasti ennen hän oli joutunut satimeen, kerran löysästä, kahdesti varkaudesta. Ja aina se oli hänen sydäntään kaivellut, mutta ei toki milloinkaan niinkuin nyt.
Kauppa-Lopo (1889)
Minna Canth
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999
52/156 sivua

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Kirjastosta
GR: - tähteä
★★★★


Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi halusin lukea ja arvioida jonkin hänen teoksensa. Jotenkin nimittäin olen onnistunut olemaan lukematta niitä tähän asti. Valituksi tuli nide, jossa on samassa kaksi erilaisista naisista kertovaa novellia, Kauppa-Lopo ja Agnes, sekä lisäksi näiden naiskuvista kertova esipuhe, jonka on kirjoittanut Päivi Lappalainen, ja valikoima aikalaisarvosteluista. Toiveissa on julkaista arvio Agnesista huomenna sunnuntaina.

Kirjan ensimmäinen novelli Kauppa-Loposta on loppujen lopuksi varsin surullinen kertomus naisesta, joka elättää itsensä kaupustellen ja pikkurikoksiakin tehden, mutta joka kuitenkin on varsin hyväsydäminen ja auttavainen, vaikka ei ole voinutkaan pysyä hyväksi sanomansa miehen ja poikansa luona Kuopiossa, vaan veri on vetänyt kiertelemään ja nyt hän on päätynyt Jyväskylään. Kovin miellyttäväksi hahmoksi Lopoa ei kuitenkaan voi sanoa, vaikka hän onkin tietyllä tapaa sympaattinen, sillä hänet kuvaillaan likaiseksi ja muutenkin epäsiistiksi ihmiseksi, joka käyttää nuuskaa ja niistää hameeseen, ja kärsii myös jossain määrin alkoholismista.

Novellissaan Canth mielestäni haastaa lukijan. Hän myös myöntää, että rouva Kortmanissa on häntä itseään, joten ei hän säästä itseäänkään. Tarina alkaa vankilasta ja sinne Lopo myös lopulta jälleen päätyy (jotenkin tämä muistutti minua vasta lukemastani Camus'n Sivullisesta), ja lukija joutunee myöntämään itselleen, että niin sen kuuluukin mennä ja nainen on itse siihen syyllinen, vaikka toisaalta jokainen varmaan haluaisi ajatella olevansa ihminen, joka ei tuomitse toisia kovin helposti, eikä ainakaan ulkonäön perusteella. Mutta voi tietenkin miettiä, tuntisiko lukija enemmän sympatiaa, jos päähahmo olisi kirjoitettu miellyttävämmäksi. Olisimmeko taipuvaisempia toivomaan, että hän ei jäisi kiinni varkaudesta? (Rankaksi asian tekee se, että ilmeisesti kolmannesta tuomiosta tuli silloin elinkautinen riippumatta varsinaisesta rikoksesta. Tämähän taitaa tilanne nykyisin Yhdysvalloissa.)

Lukija varmaan myös helposti samaistuu porvarinaisiin, jotka enemmän tai vähemmän halveksivat epäsiistiä ja viinaltakin haisevaa Kauppa-Lopoa, vaikka hän heitä auttaisikin ja jopa olisi taloudellisesti hyödyksi, sillä harva varmaan haluaisi häntä omaan kotiinsa. Silti samalla tiedostaa, että niin ei oikeasti pitäisi ajatella, ja voisin kuvitella, että julkaisuaikaan moni kristityksi tunnustautuva ja parempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluva nainen tunsi piston sydämessään novellia lukiessaan.

Lukiessa tuli myös mieleeni, kuinka erilaista suomalaisten (naisten) kirjoittama kirjallisuus 1800-luvun lopulla oli verrattuna ainakin ehkä ajan kuuluisimpiin englantilaisiin naiskirjailijoihin. Jotenkin en usko, että samantyyppisiä hahmoja kuin Kauppa-Lopo löytyy kovinkaan monia, tosin täytyy myöntää, etten ole tutustunut asiaan kovinkaan tarkasti. Suomalainen realismi on ollut todellista realismia, eikä se tee teoksista mitenkään helppoja luettavia, ainakaan minulle, sillä monessa on tuotu esiin todellisia epäkohtia, usein tosin varmasti kärjistäen. Romantiikkaa saanee etsiä.
Mutta Loposta tuntui kuin olisi häntä elävänä hautaan viety. Ja hän itki, – itki katkerampia kyyneliä kuin milloinkaan ennen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti ilahduttaa aina

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...